Keskiviikkona matkasimme aurinkoisessa kesäsäässä Rikun kyydillä Forssan Pussikoirien järjestämiin agilitykisoihin, jonne osallistui myös Riikka ja hänen poikansa Viljami oli Villellä kaverina.

Meille oli arvottu lähtönumero 2, joka olisi sama molemmilla radoilla. Vähän alkoi jo kylmimään että kuinka saisin Elsan rauhoiteltua niin lyhyessä ajassa riittävästi lähdössä pysymiseen, sillä häkissä odottelu rataantutustumiseni ajan on sille aikas myrkkyvä... =:-O

Eka radan tuomaroi harjoittelija Johanna Wütrich - entinen naapurimme Vuorentaustan ajoilta. Johanna olikin tehnyt meille ihan mielenkiintoisen radan, joka ei kyllä ollut mikään helppo!

Meidän vuoromme tullessa Elsa oli kyllä äänetön ja suht' rauhallinen, mutta junttivaihde iski kuitenkin päälle eikä se meinannut millään mennä maahan :-( Noh, sain sen sitten maahan, silittelin ja se jäi lähtöön makaamaan. Pääsimme virheettä peräti kolme ekaa estettä (hyppy), mutta putkeen viennin itse mokasin ja koira vetäisi ohi parikyt senttiä. Sen jälkeen oleva keinu mentiin todella vauhdilla päähän asti, mutta onneksi siitä ei tullut lentokeinua, sillä Elsalle voi iskeä taas se keinukammo hetkenä minä hyvänsä. Jossain vaiheessa kuulin kun rimakin tippui, ja juuri kun olin miettinyt että vähään aikaan sitä ei olekaan tapahtunut. Tuloksena tältä radalta 10 ja -3,19 alle ihanneajan. Gööttikaverit Suti & Reetta irtosivat putkeen vähän liiankin hyvin - mutta valitettavasti väärässä kohtaa eli heille vähän HYLlymetrejä.

Tokaa rataa kun rakennettiin niin siinä ihmeteltiin mitä siellä kontaktiesteet tekee. Minä kun muistin että se olisi hyppyrata, senkin lahopää B:) Tämän radan tuomaroisi kisan varsinainen tuomari, Kari Jalonen. Ihan mielenkiintoinen rata tämäkin, mutta josko siitä selvittäisiin...

Noh, meidän vuoro tuli taas ihan alussa ja ekan koiran juostessa radalla iloitsin jälleen Elsan rauhallisuudesta. Tällä kertaa se meni ekalla käskyllä maahankin ja jäi siihen kiltisti. Sitten en tiedä mitä tapahtui; olin niin luottavainen koiran maassa pysymisen suhteen etten voinut kuvitellakaan tätä: Olin päässyt vaivoin kaksi askelta - enkä edes ekan esteen kohdalle - niin koira penteles singahti jo sen yli!!! Mulla oli siis sekunnin murto-osa päättää mitä teen: napatako koiran mukaan, sanoa tuomarille kiitos ja näkemiin ja poistua kehästä, vaiko jatkaa matkaa. Eipä antanut vieläkään luonto periksi tehdä tuota ensimmäistä, joten ei muuta kuin täysillä singahdin koiran perään ohjeistamaan seuraavia hyppyjä. Oli tooosi kiva päästellä pisimmän kautta, eli siis ihan väärää puolta kuin olin suunnitellut. Mietin matkalla tulisiko tästä kaaosrata loppuun saakka. Puomin kontaktin Elsa otti, vaikken vaatinutkaan sitä tällä kertaa pysähtymään. Sen jälkeen oli putki, minkä jälkeen vaikeahko hyppykuvio. Onneksi Elsa on tottunut hyppäämään pienestä kulmasta ja silti rimat yleensä pysyy ylhäällä, ja niin teki nytkin. Kepeille vienti onnistui ookoo ja kun ennen viimeisiä pusseja ja putkia ja hyppyjä tajusin että virheittähän tässä päästellään päätin, että en saa mokata loppua kun siellä ei edes mitään ansoja ole. Ja niin vaan siinä kävi että NOLLA siitä napsahti! Minua arvelutti tuo ajan riittäminen, mutta lopulta tuloksemme oli -4,56 ja sijoitus 10., vasta.

Olihan se kivaa saada agiratanolla, mutta kun totta puhutaan, niin eihän siitä voinut iloita täpöillä johtuen lähdön ongelmistamme. Taas täytyy vetää mietintämyssy syvälle päähän ja tuumailla mitäs sitten keksittäisiin...?

Reetalle & Rikulle tältä radalta myös nolla ratavirhettä, mutta harmittavasti yliaikaa n, 1,5 sekuntia. Sutille & Riikalle valitettava hyl. Onneksi sentäs LeVek:läinen Sini & borter Liina sijoittuivat nopealle nollalla hopealle :-)

Että tämmönen tapaus tällä kertaa. Nyt olis sit 3 agi- ja 3 hyppyratanollaa kasassa, joista siis kaksi vain kelpaa MM-karsintoihin. Vielä siis uupuisi 2 agiratanollaa. Niitä lähdemme tavoittelemaan seuraavan kerran Purinalle 8.6.

       Käyhän se näinkin :-) (Kiitos Juhalle hyppyjen suunnittelu- ja rakennusavusta!)